Me pääsimme mukaan lauantaina, jolloin aurinko paistoi hangista huolimatta. Marge joutui ensin tekemään alkutestin, jossa oli markkeerausta, pysäytystä ja linjaa. Ei ihan putkeen mennyt, mutta kohtuullisesti. Lauantaina tehtiin targettiharjoitusta, jossa Margella oli vähän huono muisti ja sitten hakua linnuilla - aluksi Marge hieman haparoi, sitten muistui mieleen, miten lintujen kanssa toimitaan.

Sunnuntaina jatkettiin lintujen kanssa markkeerauksilla, joissa oli hauska katsoa, kun kaikilla koirilla oli sama tyyli - täysillä etsimään! Sitten tehtiin vähän hakua, nyt muistikuvat tekemisistä olivat jo paljon tarkemmat. Lopuksi pari kanijälkeä koppuraisella pupulla, joka ei ollut muistanut sulattaa itseään.

Mukava viikonloppu ja on meillä mukavia koiria. Tästä on hyvä jatkaa (Marge ilmoitettu taippareihin kesäkuun alkuun - hui!).

Eka rata

Toka rata

Agilityssä Hellevi on täysin eri koira kuin tokossa. Ja tämä kertoo siitä, kuinka “helppoa” agility on vähemmän helposti motivoitavalle koiralle. Tekeminen ja esteet ovat valtava vahviste toiminnalle koko ajan. Hellevi ei (mun mielestä) niinkään halua mitään palkkaa agissa (esim. juoksee esteiltä toiselle lujempaa kuin radan jälkeen namin tai pallon perässä), vaan juokseminen ja kilpailufiilis (minä ohjaan ja menen joskus edellä) ovat motivoivia.

Sitten kokeeseen, 5.5. Kokkolaan. Satoi kovasti vettä, mutta en uskonut sen haittaavan. Vaan se taisi olla sitten se viimeinen niitti, koe meni ihan päin p:tä! Paikallaolot olivat hyvät, istuminen on ollut nyt kunnossa ja makuussa ei ongelmia - oli jopa suorassa asennossa eli sade vaikutti sen verran. Sitten yksilöliikkeisiin. Pienessä alkuverryttelyssä oli aika ok, sitten alkoi hieman hyytyä, mutta teki. Otin kehään “iloisesti” ja tuli, lähdettiin seuraamiseen. Aloitti normaalisti, vaan sitten tuli hyytyminen. Sellainen, jota näkee kokeissa - koira alkaa laahata jäljessä jne. ihan kuin ei jaksaisi edes kävellä. Hellevi teki sitä sekä samaa, mitä tekee autoon tullessaan eli kävelee matalana ja hitaasti muualle katsellen (joskus auto on ok, mutta edelleen tuota. Ai pitäisikö sille tehdä jotain?! No KYLLÄ). Kentän reunalla oli autoja, mutta en tiedä, olisiko voinut reagoida niihin (reagoi lenkeillä autoihin, jotka on parkkeerattu tien varteen tms. hidastamalla, jos mennään kohti). No se oli ihan kamalaa, ei voi edes kuvailla. Sitten Z, jossa alku ok, mutta ei istunut (märkää, himmaili) - keskeytin sen tekemisen. Sitten luoksetulo, jossa 2xmaahan alussa (katseli muualle) ja sellainen puolittainen luoksetulo, ravilla sivulle.

Ajattelin tuossa vaiheessa keskeyttää, mutta sitten tuumailin, että otetaan vielä joku kiva, se ruutu. No ei ollut kiva. Ei mennyt merkille, vaan lähti keskemmälle tms. hipsuttelemaan. Keskeytin sitten siihen, koska ei Hellevi olisi tehnyt mitään enää “kivasti”. Olihan kamalaa, ihan kuin Helleviä olisi piesty ja komennettu treeneissä kamalasti.

Mikä mättää? En tiedä. Ei pitäisi olla kamalan kipeäkään, ehkä lihaksistossa jotain pientä jumia, mutta ei pitäisi olla mitään erityistä (agissa menee kyllä ja muuten). Vien sen nyt kuitenkin piakkoin lääkäriin ihan vain tarkastukseen, ettei ole jotain, mitä ei päällepäin näy. Tosin se on aina ollut samanlainen, nyt vain oli kaikista huonoin koekerta (säätila + autot ja ihmiset viimeinen niitti?). Mutta eipä tutkimisesta haittaa ole.

Kun Hellevin kanssa treenaa (etenkin tokoa), se saattaa olla joitakin hetkiä erittäin energinen, aktiivinen ja tarjoaa tekemistä. Esim. naksuttelut tai ruokakuppitreenit ennen iltaruokaa - tekee innokkaasti. Intoa kuitenkin riittää vain vähän aikaa, vaikka ikää on jo paljonkin ja olisi olettanut, että innokkuus olisi pikkuhiljaa kasvanut. Varmuudella on mukana hyvin n. 2-3min, 5min menee jo rajoille. Eli todella lyhyt aika innokkuutta, siis sellaista, jossa jaksaa tehdä samalla nopeudella ja voimakkuudella suorituksia. Vähänkin pitemmässä tekemisessä kaikki tuo vähenee ja menee siihen, että tekee, mutta mun silmiin haluttomasti, siis hitaasti eikä käytä voimiaan tekemiseen. En ole osannut kasvattaa tuota aikaa oikealla tavalla, en ole ehkä edes kunnolla yrittänytkään…Se on vaikeaa, koska ajan kasvattamista ei tunnu tapahtuvan kuten normaalisti. Toistoja en enää tee, eikä se niitä kestäkään (eikä kokeessa toistoja tarvita). Yritän tehdä jotain asiaa hyvin vähän kerrallaan ja sitten seuraava asia, loppuun mukavia juttuja (esim. kaukot).

Samaa epäinnokkuutta näkyy joskus nomessa ja ennen oli samanlainen jäljellä - nyt jälki on alkanut sujua normaalin koiran tapaan eli vetää jäljelle ja menee innokkaasti. Nomessa voi tehdä hyvin tai sitten ei. Kokeissa on ollut ihan ok, pitää esim. hausta kovasti, joten pitää toivoa, että treeneissä hidastelu ei tulisi koskaan pahana siellä kokeeseen. Agissa on joitakin kertoja tehnyt hidastelua, mutta kisoissa ei vielä ollenkaan. Siellä suoritus on sen verran lyhytkestoinen, että Hellevi jaksaa sen erittäin hyvin - 30-45s. ei vie voimia.

Mitä nyt? Tokokokeet ovat tauolla, jatketaan joskus. Yritän etsiä keinoja, jolla Hellevi olisi innokkaampi eli naksuttelen kaikki liikkeet ja käytän ruoka-aikoja hyväksi + ruokapalkkaa. Lelupalkkaa joo, jos tuntuu innokkaalta, mutta koska ei ole mikään innokas leikkijä, niin siitä tuskin on mitään isoa apua. Lyhyet treenit (joka tarkoittaa sitä, että edistyminen on hidasta, mutta olkoot) ja vähän toistoja. Jos tekee hitaasti, niin tehkööt, jos vain on hyvällä mielellä (sen näkee Hellevistä helposti). Kokeenomaisia isolla palkalla eli ei nameja esillä tai tiedossa, mutta tulevat kuitenkin. Ehdollistamista koeliikkeet + agility -systeemiin. Jospa näillä saisi jotain aikaiseksi.

Hevosten kanssa oleminen, tallitöiden tekeminen ja sitten vielä itse ratsastaminen, jossa ei koskaan tule valmiiksi (ainakaan minä…). Ratsastus ja tallityöt ovat yksi parhaimmista tavoista unohtaa muut asiat. Hevosen selässä ei voi ajatella seuraavan päivän tai viikon tekemättömiä töitä, vaan pitää keskittyä siihen hetkeen. Joskus poni on maailman raivostuttavin elikko ja joskus taas ratsastus tuntuu helpolta ja onnistuneelta. Ja mikä voi olla mukavampaa, kun laukkailla virrakkaan pollen kanssa metsätiellä? Kun mukaan saa vielä koiran, joka saa samalla hyvän lenkin, on tilanne liki täydellinen. Ja kun ratsastaa kunnolla, kuntokin voi kohota monipuolisesti tallitöiden tekemisen myötä. Hyvä harrastus, suosittelen.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26638/suvingradu.pdf?sequence=2 
Kati Valjus: Ratsastus on elämyslaji. Ratsastusharrastuksen merkitys kaupunkilaiselle aikuisratsastajalle.

Jospa uusi eläinsuojelulaki toisi muutoksia asiaan.  

http://www.vetmed.helsinki.fi/hyvinvointikeskus/
http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/
http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/files/2011/06/Kansallinen-elainten-hyvinvointiraportti-sukv8i.pdf

Sitten tehtiin liikkeet kahdessa osassa. Aloitus tunnarilla, ei mitään erityistä siinä, meni ja tuli melkein lopppun asti laukalla. Kaukot: jäi lysyyn eikä noussut ensimmäistä asentoa, lysyili vain. Sitten teki jotenkin loput, mutta eipä siitä jäänyt kuin 5 verran.  Sitten taisi olla metalli, luovutuksessa peruutti taakseni. Luoksetulo, vauhti hieman hapuileva, mutta muuten ok stopit. Ruutu: meni laukalla kaiken, ruutuun jopa aavistuksen innokkaasti. Siellä sitten 2xmaahan ja luoksetulo minne sattuu ruudusta.

Toisessa osassa ensin seuraaminen, joka oli ihan ok ennen juoksua - siinä otti kamalasti etäisyyttä ja nuupahti. Lopussa taas tuli mukaan. Ohjattu aika ok, meni laukalla, ei tosin rakettina, mutta meni. Ja lopussa Z, jossa seisoi sitten joka kerran. Aloituksessa ei mukana, nuuppana, mutta piristyi hieman tekemisen aikana. Saatiin tulos, mutta siinäpä se.

Hankalaa! Ongelmana nyt tuo istuminen, pitää ottaa siihen jotain uusia testejä, koska yhtäkkiä on levahtanut ihan käsiin. Ja jokaiseen liikkeeseen lisää yhteyttä koiraan, nyt se katkeilee ja samalla Hellevi heti menee epävarmaan tilaan (tai päinvastoin). Yritän nyt (vielä kerran) siten, että teen vain minimisti liikkeitä kunnon palkalla ja yritän pitää vireystilan koko ajan olemassa, vaikka olisi pieniä taukoja. Edellinen koe oli vielä huonompi, jos jotain hyvää pitää löytää. Ja jos saan Hellevin toimimaan, onpahan taas uusi kokemus siitä, miten tuontyyppistä koiraa voisi yrittää kouluttaa. Mutta on välillä aika kurjaa, kun esim. jollain leirillä ei voi toistaa asioita tai tehdä montaa kertaa (ja meidän monta ei ole monta), koska Hellevi yksinkertaisesti ei tee ja on nuupahtunut. Mutta yritän vielä, sitten siirrymme muihin lajeihin ihan kunnolla.

Selma käväisi tokoilemassa Oulussa 11.3. Koe oli ihan ok, sitä ennen kävin Selman ja Margen kanssa ratsastamassa ja vähän oleskelemassa tallilla, mikä rauhoitti Selmaa. Oli siis aika rauhallinen kokeessa. Istuminen ja paikallaolo ok, seuraaminen Selmaksi hyvää, Z ok, luoksetulossa sitten tuli isoin kämmi eli sain Selman maahan juuri metrin ennen mua. Ruutu ok, pikku nytky ennen kutsua. Ohjatussa lisäkäsky lähettämiseen eli se tuttu virhe. Metalli ja tunnari ihan ok. Kaukoissa yksi lisäkäsky. Ei huippukoe, mutta sellainen helppo koe, Selma tuntui ihan viihtyvän kehässä.

Muuten olen ihan pari kertaa tehnyt S & H kanssa nomea, helppoja linjoja. Margen kanssa vähän enemmän, linjoja myös. Ja Margen kanssa tokoilua, jossa pikkuhiljaa pitäisi edetä kohti liikkeitä. Osassa ollaan jo jossain vaiheessa, mutta pääasiassa ei missään - osia olen tehnyt ja ehkä vähän liikaakin. Pitää vain alkaa yhdistellä niitä toisiinsa. Ja paikallaolo, sitä en ole jaksanut tehdä, pakko alkaa.

Heppapuolella on ollut Oulussa aktiivista, vaikka ratsastustaitoa ei juuri ole. Pikkuahojen Lupi (the vauhdikas) ja Ville (the vanhempi herra) ovat huolehtineet osaltaan liikunnasta sekä tietysti Esko. Mukavaa hommaan ja yritän saada taitoakin vähän lisää, kun kentälläkin on tullut pyörittyä.

Hevospuolella joukkoon on liittynyt “tumma ja tulinen” Lupi Pikkuaho, jonka kanssa maastoilu on reipasta menoa (paitsi sain sen kammoamaan upottavia polkuja - tämä viikko aikaa poistaa kammoa…lunta täällä on liikaakin, maastossa ei pysty etenemään). Ensimmäisillä maastoreissuilla Lupin mukana oli Selma, mutta Selma ei mitenkään pysy Lupin vauhdissa mukana, joten kokeilin Helleviä. Onnistunut valinta, Hellevi ei edes ala pomppia edessä tai hauki Lupille kuten Eskon kanssa laukassa. Syynä on kai se, ettei Hellevi pysty siihen, Lupi menee sen verran kovaa vauhtia. Lupista onkin tullut hyvä Hellevin kunnon kohottaja. Esko puolestaan on nyt Selman ja Margen maastokaveri. Margenkin maastoilut ovat hyvällä mallilla, osaa seurailla kaikissa askellajeissa. Kätevää kahden hepan systeemi tällä hetkellä, kaikki koirat pääsevät oman tasonsa mukaisille lenkeille. Omaa kuntoa ne myös kohottavat hieman, mutta eniten ilmeisesti pohkeita, jotka ovat melko tukkeessa…mutta mukavaa tuo hevostelu, ei pelkästään ratsastaminen vaan myös tallihommat ja tallin tunnelma.

Treenipuolella on ollut hiljaista tokoa lukuunottamatta. Margen kanssa tuskailen seisomisen suhteen, tein sen pompulla, sitten pomppua pois, mutta tuli huono ja nyt pomppu on tullut takaisin. Saa nähdä, mitä siitä seuraa. Seuraamisessa käden paikka on hankala, Marge on aika lähellä ja takana (oikeassa kohdassa?), joten käsi on hieman hankala. Testailen nyt sekä käsi melko paikallaan että käsi “ulkona” seuraamisia, mikä on sitten paras jatkossa. Kaukoissa maahan-istu-maahan on ollut nahkea, siis istumaannousu. Joko tekee sen isolla pompulla tai sitten normaalisti tai nahkeasti - vaihtelee. Lelu/nami kädessä aikaansaa nahkeutta, käsikosketus tai pomppu ovat parhaat. Pitää tuumailla. Ehkä siirryn siihen, että käsimerkki jää kokonaan pois ja pelkkä käsky, koska sivulla toimii sillä hyvin. Muut asiat/liikkeet ovat ikäisensä tasolla, tekee mukavasti ja hyvällä innolla - Marge älyttömän helppo koira treenata, ei tarvitse itse osata niin paljon kuin noiden muiden kanssa. Kiirettä kokeeseen ei ole, jos toukokuussa päästäisiin starttaamaan olisin tyytyväinen.

Hellevi kävi fiasko-tokokokeen tammikuun lopussa. Lähti jo huonosti liikkeelle, kun paikallaistumisessa meni maahan - ei treeneissä. Oli siinä jo “huonon näköinen” ts. läähätteli, vältteli katsetta, matala asento. Tein ekan satsin, siinä kaukot luuli luoksetuloksi, epävarmuutta kaikissa liikkeissä. Toisessa osassa sama jatkui ja tekihän tuo pari nollaa lisää vielä. Äärimmäisen huono koe, yritin innostaa, mutta meni siitä vaisummaksi vain. Tämän perusteella suunnitelmaksi tuli tehdä joka treenikerta joku liike kokonaisena (tai enemmänkin), jotta koetilanne ei olisi liian erilainen. Ihmisiin reagoimattomuutta pitää vielä tehdä, reagoi monesti siten, että liikkuu matalana ja heiluttaa (alistuneesti?) heille häntäänsä (esim. ohjatussa jos ihminen on lähellä -> ei usein mene reippaasti, vaan osoittaa alistumista tälle ihmiselle). Tähän vaikuttaa paljon se, jos Hellevi on epävarma -> on vielä alistuneempi. Samoin edelleen varoo ja väistää ihmisiä, jotka kumartelevat päälle ja yrittävät silittää (totuttamista tähänkin). Treenaaminen meni varmaan vähän liian tokoksi, joten otin agilityä mukaan treeneihin vireen nostamiseksi. Siinä Hellevin itsevarmuus nousee ja siirtyy tokoonkin eli sitä pitää jatkaa. Agitreenejä olen tehnyt vain muutamia hyppyjuttuja, pitäisi aktivoitua…Yritämme uudelleen maaliskuussa kokeeseen, josko vire pysyisi yllä.

Selma on harrastanut humputtelua, tokossa tehdään sinnepäin -treeniä, samoin niissä parissa nometreenissä, joita olen tehnyt. Käyn sen kanssa tokoilemassa sen verran, että tulee treenattua, mutta minkäänlaisia tavoitteita ei meillä edelleenkään ole. Mukavahan sen kanssa on treenailla, vaikka ei mitään erityistä tavoittelisi. Josko sitä rallytokoa…

Kun asiaa miettii tarkemmin, vaatimistermi on yksi koulutukseen liittyvistä termeistä, ei kerro mitä pitää tehdä ja miten. Nämä termit eivät usein kerro sitä, mitä pitää tehdä, miten toimitaan ja mitä tilanteessa pitäisi tehdä.

Käytännössä vaatiminen voi tarkoittaa kouluttajasta riippuen hyvinkin erilaisia asioita. Esimerkiksi koiralta vaaditaan kontaktia seuraamisen aikana. Lähtökohtana on varmaan yleensä se, että koiraa palkitaan, kun se pitää kontaktia seuraamisessa mm. erilaisissa häiriöissä ja erilaisten matkojen ajan. Tämä on opetusvaihetta eli positiivista vahvistamista. Sitten seuraa vaatimisvaihe, jolloin asiaa voidaan lähestyä eri tavoin. Eli jos kouluttaja sanoo ”vaadi että koira pitää kontaktin koko ajan”, voidaan tehdä seuraavia toimenpiteitä:

-          positiivinen vahvistaminen ja yleistäminen: harjoitellaan kontaktin pitämistä seuraamisessa yhä hankalammissa tilanteissa siten, että koira onnistuu näissä aina (ei välttämättä realistista, koska joskus koira voi pudottaa kontaktin – mitä tuolloin tehdään?)

-          harjoituksen keskeyttäminen ja negatiivinen rankaisu: jos kontakti putoaa, harjoitus keskeytetään eikä koira saa palkkiota (hankala siinä mielessä, että mistä koira tietää tehneensä väärin, mistä se erottaa ettei kyse ollut satunnaisesta vahvistamisesta jossa koiraa ei palkita millään tavalla)

-          ei palkkiota merkki (NRM) ja negatiivinen rankaisu: jos koira ei pidä kontaktia, harjoitus keskeytetään ei palkkiota merkillä (esim. oho) eikä koiraa palkita (nyt koira erottaa tämän paremmin satunnaisesta vahvistamisesta)

-          kielto ja negatiivinen rankaisu: lähes kuten edellinen, mutta koiraa kielletään jos se ei pidä kontaktia. Kieltosana on opetettu erikseen (ja sen merkitys koiran mielessä riippuu opetustavasta). Sen jälkeen koira edelleenkään ei saa palkkiota  

-          kielto ja positiivinen rankaisu: kuten edellä, mutta jos koira ei pidä kontaktia, sitä kielletään (kielto opetettu erikseen) ja tätä seuraa positiivinen rankaisu, esim. hihnasta nyppäiseminen (”pakote”)

-          positiivinen rankaisu: kuten edellä, mutta jos koira ei pidä kontaktia, siitä seuraa suoraan positiivinen rankaisu

Ja jos koira muuttaa käyttäytymistään NRM tms. jälkeen, seuraamista voidaan toki jatkaa ilman muita seuraamuksia, ellei tästä tule tapa (esim. koira seuraa kontaktissa – ei pidä kontaktia – seuraa kontaktissa – ei pidä kontaktia jne.). Tuolloin kontaktin kestoa pitää harjoitella erikseen enemmän tai muulla tavalla muuttaa treeniä, koska opetusvaihe ei ole ollut riittävä tai koiralle on vahingossa opetettu tällainen seuraaminen tms.

Vaatimiseen liittyy useita vaihtoehtoja, eikä sitä voi pitää yksiselitteisenä terminä, joka kertoisi koulutettavalle, mitä tämän tulee tehdä vaatimisen aikaansaamiseksi. Vaatimismantran lisäksi pitäisi koulutuksessa aina kertoa, mitä sillä tarkoitetaan ja mitä tilanteessa tulee tehdä.

Mitä koirat normaalisti tekevät? Kaikki koirat eivät samoja asioita, rotuja on yli 400 ja jokaisella näistä on omia taipumuksiaan. Kuitenkin koirissa on paljon piirteitä, jotka EIVÄT sovi yksiin etenkään seurakoiran ominaisuuksien kanssa. Koirille ei ole muodostettu kaikenkattavaa etogrammia, mutta joitakin yhteisiä piirteitä koirilla on – joillakin roduilla korostuneempina, joillakin vähemmän esilläolevina. Näitä voi kutsua myös lajityypilliseksi / rotutyypilliseksi käyttäytymiseksi. Esimerkkejä alla:

Koirat haluavat usein olla yhdessä ihmisen / laumansa kanssa, ne ovat sosiaalisia eläimiä. Tämän takia ne tungeksivat vastassa, kun tullaan kotiin, hyppivät vasten, nuolevat, haluavat olla samoissa tiloissa ihmisten kanssa, eivät ehkä pidä yksinjäämisestä, haluavat mahdollisesti tutustua muihin koiriin ja leikkiä näiden kanssa (etenkin nuorena). Ongelmallista käytöstä voivat olla yksinoloon tai ihmisten tervehtimiseen liittyvät ongelmat.

Koirat reagoivat yleensä jollain tapaa muihin koiriin. Ne voivat haluta muiden koirien luokse, haluavat ehkä häätää ne pois alueeltaan, mahdollisesti löytää elämänsä nartun tai ne voivat pelätä muita koiria. Koirien reaktiot vieraita ihmisiä kohtaan voivat vaihdella yli-innokkaasta tervehtimisestä valtavaan väistämiseen, jota voi säestää aggressiivinen käytös. Ongelmallista voi olla yli-innokkuus, pelokkuus tai aggressiivisuus.

Koirat tonkivat ja etsivät ”juttuja”, nuuskivat ja kaivavat. Hajumaailma vie mennessään, myös roskiksiin ja jätteiden pariin. Syötäväksi kelpaa lähes mikä vain ja pureskeluun tarkoitetut hampaat voivat purra lelujen ja luiden lisäksi vaikka huonekaluja. Kaikki tämä voidaan lukea myös ongelmalliseksi käyttäytymiseksi.

Koiria pitää ulkoiluttaa useasti päivässä. Koirat liikkuvat mieluiten tasaisesti päivän mittaan vapaana, välillä löntystellen ja välillä paikasta toiseen pyrähdellen. Hihnassa sievästi kävely voi olla tuskallista etenkin isommalle koiralle, ellei se päätä hieman ehkä jumittaa itseään eli peitsaa hitaan ihmisen tahtiin. Innokkaasti ulosmenevä koira on ongelmallinen, samoin hihnassa vetävä koira (vaikka omistajan tahti olisi 1km/h…), nuuskutteleva koira hankala, samoin vapaana kirmaava jne.

Kaikkiin edellä mainittuihin koiramaisuuksiin liittyy monenlaista ”ongelmallista” käyttäytymistä, koska koirat ovat koiria. Koiralle voi olla vaikeaa tarjota sellaista elämää, jota se haluaisi ja tarvitsisi. Tämä on merkittävä syy ongelmien syntymiseen. Ongelmia voivat aiheuttaa esim. ruokinta (huono rehu, nopeasti kupista syötävä nappula), pureskeltavan puute (ei saa repiä puita, oksia, purra keppejä, luita, rustoja), liikunnan puute tai voimakas hetkellinen rasitus (ei tasaista liikuntaa useasti päivässä, jossa saa olla vapaana, tutkia ja nuuskutella, puolen tunnin rankka hikilenkki eikä muuta ulkoilua), laumasta erottaminen (ei ollenkaan kavereita, yksin kotona, eroahdistus, häkittäminen), stressi (jotain liikaa tai liian vähän) ja koiramaisen tekemisen puute (nuuskuttelu, tonkiminen, tarkkaileminen, sosiaalinen toiminta, reviirin hallinta). Mielenkiintoista on se, että vapaana elävillä eläimillä ei ole havaittu ongelmallista käyttäytymistä kun taas samoilla eläinlajeilla vankeudessa on. Koirat elävät vankeudessa, vaikka niitä lemmikeiksi kutsutaankin. Koirat joutuvat elämään niin luonnotonta elämää, että olisi ihme jos niillä ei olisi ongelmallisia käyttäytymisiä.

Miten tilannetta voi muuttaa? En tiedä! Niin kauan kun koiria on lemmikkeinä, vääriä koiria tulee asumaan epäsopivissa olosuhteissa ja sitä kautta syntyy mahdollisesti ongelmallista käyttäytymistä. Tilannetta ei heikentäisi se, jos koiria pidettäisiin koirina, annettaisiin niille mahdollisuus elää koirien elämää ja mietittäisiin hetki ennen koiran ottamista, pystytäänkö koiralle tarjoamaan koiramaista elämää vai yritetäänkö koira vain tunkea ihmiselämän muottiin. Ehkä joku koira sopii siihen (se, jota puetaan ja jolle laitetaan mustikkanaamio koirien kauneushoitolassa?), mutta eivät kaikki. Koiraa pidetään liiankin sopeutuvaisena ihmiselämään, muokataan niistä pikkuihmisiä ja ajatellaan niiden tarpeiden olevan samanlaiset kuin ihmisillä, kun koira kävelee T-paita päällään kaupungilla. Roduissa on varaa valita ja etsiä sellainen, joka sopii omiin tarkoituksiin eikä yrittää vääntää esim. pelkkää seurakoiraa käyttökoirasta. Ja joskus voi olla parempi olla ottamatta koiraa, on niistä kuitenkin aika paljon vaivaa…

Miten ongelmia hoidetaan? Mikä on oikea tapa ja mikä väärä? Em. kouluttajilla on erilainen tapa toimia ongelmatilanteissa, mikä tuntuu kiehtovan heidän ”vastustajiaan” ja ”puolustajiaan”. Itse en kuulu mihinkään ryhmään, en ole tutustunut kumpaankaan niin paljon että voisin suoraan sanoa näin. Jotain on kuitenkin mieleeni jäänyt, ilmeisesti muillekin. Millanin tavoissa korostetaan ”johtajuutta” (wuhuu) ja asioita, jotka ovat jotenkin ”mystisiä”. Sellainen tunnemössö ei järki-ihmistä vakuuta, aihepiiristä kun löytyy faktaa, jos sitä haluaa löytää ja käyttää hyödyksi. Stillwelliä moititaan namien käytöstä ja liian lepsusta otteesta, ilmeisesti ohjelmissa ei ole tarpeeksi pelokkaita ja senkin vuoksi aggressiivisia koiria – tai koiria ei ajeta siihen pisteeseen? Itse toivoisin näkeväni ohjelmissa järkeviä menetelmiä ja vähemmän teatraalista toimintaa koirien suhteen. Floodingit ja koirien pelottelut eivät minua vakuuta. Koira EI mielestäni ole hyvässä tilassa silloin, kun se on ”calm and submissive”, ainakaan silloin, kun tila on opittu avuttomuus ja/tai pelokkuus. Ehkä joku haluaa sellaisen kotiinsa, onhan se silloin aika helppo.

Näiden ohjelmien myötä koirankouluttajia yritetään laittaa kategorioihin a) oikeat kouluttajat ja b) kukkahattutädit. Oikeat kouluttajat ovat koiriensa johtajia ja pitävät ne kunnon kurissa, koirat myös tottelevat. Kukkahattutädit ovat namittajia, joiden piskit haukkuvat ja hyökkivät ja niille vain naksutellaan. Positiivisella vahvistamisella saadaan aikaan temppujen opettamista, ei mitään oikeaa. Vähän turhan yksipuolisia näkemyksiä. Kouluttajia ja koiria on monenlaisia, mutta oppimisen periaatteet pysyvät samoina. Vahvistaminen lisää käytöstä ja rankaisu vähentää sitä, rankaisuun liittyy myös sivuvaikutuksia. Ja koirat toimivat tietyillä tavoilla tietyissä tilanteissa, koska ne ovat koiria ja ehkä tietynrotuisiakin. Miksi tehdä asioista vaikeampia?

(Niin, miksi en katso koiraohjelmia? No ne ovat jotenkin rasittavia, koirat sinänsä ihan tavallisia, mutta ihmiset joskus eivät. Huudahtelevat innostuksesta, kun koira istuu käskystä – wau! Ja sitten nämä malli/muotikoirat ja mitä kaikkea sitä onkaan – hoh hoijaa. Ehkä jossain ohjelmassa voisi olla jotain järkevää, mutta ei pysty katsomaan, kun sitten voi olla jotain erittäin epäjärkevää ja menee hermot…)